Järvenpään katukuvassa Alltimen pakettiautot ja työkoneet ovat tuttu näky. Yksi kaupungin kunnossapidon alueurakkaa hoitavan porukan työnjohtajista on Herkko Kuosa, jonka moni järvenpääläinen tunnistaa myös kentän laidalta. Herkko nimittäin pelaa toista kauttaan jalkapallon Ykköstä kotikaupungin ylpeyden JäPS:n riveissä. ”Kausi oli menestys ja sijoittuminen 6 parhaan joukkoon oli enemmän, kuin kukaan olisi ennen kautta meiltä varmastikaan odottanut,” Herkko muistelee edellistä vuotta, jota voi pitää myös hänen läpimurtokautenaan kyseisellä tasolla.
Ykkösestä löytyy pelaajia sekä ammattilais-, puoliammattilais-, että amatööristatuksella. Joukkueiden resurssit vaihtelevat, mutta käytännössä harjoittelu on hyvin ammattimaista. Tähän Herkolla tulee päälle vielä opiskelut Tampereen yliopiston tuotantotalouden linjalla, sekä työt Alltimen riveissä. Miten tällaisen yhtälön saa pyörimään?
”Urheilun, työn ja opintojen yhdistäminen on sujunut suhteellisen hyvin. Tietenkin tuo vaatii itseltä aika paljon, koska varsinkin talvella maisemat Tampereen ja Järvenpään välillä tulevat hyvin tutuiksi. Jatkuva reissaaminen ja asioiden tekeminen on kuormittavaa, jonka vuoksi itsellä on hyvin suuri vastuu siinä, että osaa tarkkailla omaa jaksamista, eikä polta itseään loppuun,” Herkko pohtii. ”Jokaisiin treeneihin tai kokopäiväiseen työntekoon ei aika millään riitä. Iso kiitos Alltimelle ja JäPSille, jotka käytännössä kuitenkin mahdollistavat näiden kolmen asian yhdistämisen.”
Mitä tämä sitten tarkoittaa arjessa käytännössä?
”Tyypillinen päiväni alkaa, kuten kaikilla muillakin klo 7.00 Järvenpään toimistollamme. Muun työnjohdon kanssa nopea katsaus päivän töihin ja sen jälkeen työnjako työntekijöille. Päivät menevätkin aika pitkälti Järvenpäässä tyypillisiä työnjohdon tehtäviä suorittaessa, eli tarkastuksia tehden ja töitä ohjaten. Talvikaudella piirsin erilaisia karttoja ja väsäsin raportteja,” Herkko kertoo. ”Työpäivä saattaa loppua hieman tavallista aikaisemmin, jos täytyy klo 15 olla jo palloa potkimassa Järvenpään Keskuskentällä. Kesäaikana näiden yhdistäminen on helpompaa, kun työt ja urheilu ovat samassa paikassa eli Järvenpäässä. Talvella opintojen tullessa taas kuvioihin Tampereella alkaa yhtälö hieman vaikeutua.”
Urheilu- ja työura eivät ole pelkästään toisiaan hankaloittavia tekijöitä, päinvastoin itse asiassa. ”Kilpaurheilusta on ollut mielestäni hurjasti apua työelämässä. Pitkäjänteisyys ja ryhmässä toimiminen ovat hyödyllisiä taitoja, joista on ollut jo nyt paljon apua,” Herkko avaa. ”Alltimellakin olen ehtinyt oppia paljon. Työnjohdossa olen harjaantunut esihenkilötyöskentelyssä, josta varmasti on myös tulevaisuudessa hyötyä. Koneet eivät ole koskaan olleet vahvuusalueitani, mutta jo vuoden aikana monet työkoneet ovat tulleet erittäin tutuiksi.”
Herkko pohtii, että tavoitteet urheilun suhteen ovat hieman laantuneet vuosien varrella: ”Henkilökohtaiset tavoitteet ovat nyt ehkä sellaisia, että pyrin pääsemään mahdollisimman pitkälle ilman, että uhraan sen vuoksi koko muuta elämää.” Sen sijaan katse on yhä enemmän kentän ulkopuolella. ”Opinnot ovat hyvässä vaiheessa ja pidemmälle mentäessä myös omat kiinnostuksen kohteet työelämässä löytyvät selkeämmin.”
Ainakin yksi urheilullinen unelma Herkolla vielä on – tai ainakin ripaus jalkapalloromantiikkaa: ”Totta kai myös kotikylän joukkueessa koko pienen urani pelanneena haluaisin nähdä seuran nousevan Suomen korkeimmalle sarjatasolle, ja olla mukana siinä.” Jäämme seuraamaan, miten Herkon ja JäPS:n käy!